Otimme töistä vapaata elokuun viimeisen päivän ja suuntasimme perjantai-iltapäivänä kohti Patvinsuon kansallispuistoa. Vaikka kalenterin mukaan vuodenaika kääntyi kesästä syksyksi, ei sitä viikonloppuna huomannut. Saimme nauttia lämpimistä päivistä ja leudoista öistä. Kävelimme sekä Patvinpolun että Suomunkierron, eli käytännössä kansallispuiston ympäri. Kokonaismatkaksi tuli noin 43 kilometriä.
Patvinsuon kansallispuisto Luontoon.fi -palvelussaLähde: Luontoon.fi
Vettä on reitin varrella saatavana Suomun telttailualueen kaivosta. Me käytimme myös Koitereen ja Suomun vettä filtteröitynä. Maussa ei valittamista.
1. Päivä: Lahnalampi – Majaniemi 12 km
Jätimme auton Lahnalammen pysäköintipaikalle ja lähdimme kulkemaan kohti Koitereen rantaa ja Majaniemen tulipaikkaa. Reitti Lahnalammelta Pirskanlammelle kulkee rajavartioston ampuma-alueen läpi, eikä alueella saa kulkea ammuntojen aikana. Ammuntojen ajankohdat löydät Luontoon.fi-sivustolta.
Polku on erittäin helppokulkuista ja se seurailee kansallispuiston ja ampuma-alueen reunaa kauniissa mäntymetsässä. Paikoitellen ylitetään suoalueita osittain huonokuntoisia pitkospuita pitkin.
Pirskanlammen rannassa on tulipaikka. Lampi itsessään on hyvin rehevä, pieni suolampi. Pidimme lyhyen tauon ja jatkoimme 5 kilometrin matkan Majaniemen tulipaikalle. Niemessä on vieraillut joskus menneinä vuosina syöksyvirtaus tai vastaava luonnonvoima ja ennen tulipaikalle saapumista kuljetaan kaatuneiden puiden lomitse. Huima näky, joka sai kiittämään onneaan ettei ole ollut paikalla myrskyn iskiessä. Ranta on muutenkin erikoinen, rannalla ja järven pohjassa näkyy puita ja tiiliä ja rantapenkan kulumisesta voi päätellä vedenpinnan olevan välillä huomattavasti tämänhetkistä korkeammalla. Koitere toimiikin Pamilon vesivoimalan säännöstelyaltaana.
Olimme ainoat yöpyjät paikalla ja pystytimme teltan rantapenkan lähelle, kävimme peseytymässä ja sytytimme tulipaikalle pienet tulet valaisemaan hämärtyvää iltaa. Ensimmäisenä vaelluspäivänä on yleensä jotain erikoisruokaa mukana, niin myös tällä kertaa: tortillat kanajauheliha-paputäytteellä salsan, juustoraasteen ja avokadon kera.
2. päivä: Majaniemi – Lapinniemi 20 km
Heräsimme kauniiseen aamuun ja laitoimme aamiaista pienten tulien äärellä kaikessa rauhassa. Emme yleensäkään pidä aamulla kiirettä ja heräämisestä menee helposti pari tuntia aikaa siihen että olemme liikkeellä.
Aamuun saatiin pieni yllätys, kun vieraskirjaa lueskellessani huomasin ensimmäisellä vaelluksellaan mukana olevan koiramme Irbiksen hölkkäilevän kohti puuvajaa. Irbis oli jätetty hihnaan kiinni, joten arvasin heti sen purreen hihnansa poikki ja tulleen tarkastamaan ettei häntä vain olla jättämässä matkasta. Koira tuli kutsusta luokse ja menimme tarkastamaan hihnan vauriot. Onneksi hihna saatiin solmittua takaisin yhdeksi kappaleeksi. Irbis puree valjakossakin liinoja, joten sille oli varattu myös vaijeri mukaan kiinnittämistä varten, mutta se oli ollut niin rauhallinen ettemme arvanneet puremisenkestävän kiinnityksen tarpeellisuutta.
Kävelimme metsiä ja suota pitkin Teretinniemen laavulle pitämään pienen tauon. Laavulla on kaivo, mutta se on vain sammutusvettä varten. Laavu on rakennettu lähes maan tasoon, eikä sen lähettyvillä ole vettä helposti saatavilla, joten se ei ole välttämättä paras mahdollinen yöpymispaikka. Laavun lähellä on myös lintutorni ja infotaulu alueen linnuista, ja suo aukeaa aivan laavun vieressä.
Jatkoimme matkaamme suon poikki kohti Kurkilahtea. Törmäsimme matkalla kulkijoihin, jotka kertoivat olevansa matkailuautojen kanssa parkissa siellä, joten osasimme odottaa paikalla olevan väkeä. Moni tuntui olevan päiväretkeilemässä, eikä lisäksemme rannalla ollut montaa ihmistä. Keitimme lounaaksi kylmäsavulohipastan ja lähdimme jatkamaan matkaa Suomunjärven itäpuolta kiertäen kohti Lapinniemeä.
Suomunkierrolla vastaan tuli useampi päiväretkiporukka ja polku on selkeästi leveämpää kuin Patvinpolulla. Reitti seurailee rantaa poiketen välillä mäntykankaille ja pienille harjuille. Saapuessamme Lapinniemen tulipaikalle ei siellä ollut muita, mutta saimme toisen telttakunnan seuraksemme iltanuotiolle.
3. päivä: Lapinniemi – Lahnalampi 11 km
Uni tuli aikaisin ja leuto yö sujui taas nukkuen makuupussi auki, poikkeuksellista tähän aikaan vuodesta. Aamulla heräsimme sateen ropinaan ja odottelimme teltan suojissa sadealueen menevän ohi. Teimme pienet tulet, söimme aamupalan ja lähdimme yhdentoista aikaan matkaan Suomun luontotuvan alueen kautta kohti autoa.
Suomunkierrosta erkaantumisen jälkeen polku seurailee mönkijäuraa metsämaisemissa Nälmänjoen tulipaikalle. Pidimme siinä pienen tauon ja aloitimme viimeisen noin 3 kilometrin taipaleen Lahnalammen parkkipaikalle. Viimeiset kilometrit kuljetaan pitkoksia suon halki ja noustaan harjulle jossa on Lahnasuon lintulava.
Patvinsuon kansallispuisto on erinomainen viikonloppukohde ja päiväretkinä maastot sopivat hyvin kaikille omin jaloin käveleville, sillä maasto on helppokulkuista muutamaa heikkokuntoista pitkospuupätkää lukuunottamatta. Korkeuserojakaan ei ole mainittavasti kun kuljetaan soilla ja järvenrantaa mukaillen. Suosittelemme lämpimästi!
Vuoden 2019 pidempi vaellus saatiin sovittua syyskuun toiselle viikolle. Kohdetta pohdittiin pitkin kesää, ja muutamien eri vaihtoehtojen jälkeen valitsimme kohteeksi Hammastunturin erämaa-alueen. Emme olleet käyneet
Olen käynyt Hyvinkään koiraladulla lähes päivittäin, joten ajattelin vaihtelun vuoksi lähteä käymään jollakin lähiseudun koiraladuista. Minulla oli jo viikonlopulta takanani 24 tunnin hiihto, joten ajattelin
Olen kiertänyt Herajärven kierroksen ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, silloin rinkan ja teltan kera. Ensimmäinen päivä luontokeskus Ukolta Ryläyksen kautta Kiviniemeen oli rinkan kanssa raskas,
Koirahiihtokausi jatkui Imatralla helmikuun lopussa. Koiraksi valikoitui tälläkin kertaa isompi ja hieman nopeampi Kalla. Otin tietoisen riskin ja kävin lauantai-iltana ajamassa reellä noin 12 km
Polku on erittäin helppokulkuista ja se seurailee kansallispuiston ja ampuma-alueen reunaa kauniissa mäntymetsässä. Paikoitellen ylitetään suoalueita osittain huonokuntoisia pitkospuita pitkin.
Pirskanlammen rannassa on tulipaikka. Lampi itsessään on hyvin rehevä, pieni suolampi. Pidimme lyhyen tauon ja jatkoimme 5 kilometrin matkan Majaniemen tulipaikalle. Niemessä on vieraillut joskus menneinä vuosina syöksyvirtaus tai vastaava luonnonvoima ja ennen tulipaikalle saapumista kuljetaan kaatuneiden puiden lomitse. Huima näky, joka sai kiittämään onneaan ettei ole ollut paikalla myrskyn iskiessä. Ranta on muutenkin erikoinen, rannalla ja järven pohjassa näkyy puita ja tiiliä ja rantapenkan kulumisesta voi päätellä vedenpinnan olevan välillä huomattavasti tämänhetkistä korkeammalla. Koitere toimiikin Pamilon vesivoimalan säännöstelyaltaana.
Olimme ainoat yöpyjät paikalla ja pystytimme teltan rantapenkan lähelle, kävimme peseytymässä ja sytytimme tulipaikalle pienet tulet valaisemaan hämärtyvää iltaa. Ensimmäisenä vaelluspäivänä on yleensä jotain erikoisruokaa mukana, niin myös tällä kertaa: tortillat kanajauheliha-paputäytteellä salsan, juustoraasteen ja avokadon kera.
Aamuun saatiin pieni yllätys, kun vieraskirjaa lueskellessani huomasin ensimmäisellä vaelluksellaan mukana olevan koiramme Irbiksen hölkkäilevän kohti puuvajaa. Irbis oli jätetty hihnaan kiinni, joten arvasin heti sen purreen hihnansa poikki ja tulleen tarkastamaan ettei häntä vain olla jättämässä matkasta. Koira tuli kutsusta luokse ja menimme tarkastamaan hihnan vauriot. Onneksi hihna saatiin solmittua takaisin yhdeksi kappaleeksi. Irbis puree valjakossakin liinoja, joten sille oli varattu myös vaijeri mukaan kiinnittämistä varten, mutta se oli ollut niin rauhallinen ettemme arvanneet puremisenkestävän kiinnityksen tarpeellisuutta.
Kävelimme metsiä ja suota pitkin Teretinniemen laavulle pitämään pienen tauon. Laavulla on kaivo, mutta se on vain sammutusvettä varten. Laavu on rakennettu lähes maan tasoon, eikä sen lähettyvillä ole vettä helposti saatavilla, joten se ei ole välttämättä paras mahdollinen yöpymispaikka. Laavun lähellä on myös lintutorni ja infotaulu alueen linnuista, ja suo aukeaa aivan laavun vieressä.
Jatkoimme matkaamme suon poikki kohti Kurkilahtea. Törmäsimme matkalla kulkijoihin, jotka kertoivat olevansa matkailuautojen kanssa parkissa siellä, joten osasimme odottaa paikalla olevan väkeä. Moni tuntui olevan päiväretkeilemässä, eikä lisäksemme rannalla ollut montaa ihmistä. Keitimme lounaaksi kylmäsavulohipastan ja lähdimme jatkamaan matkaa Suomunjärven itäpuolta kiertäen kohti Lapinniemeä.
Suomunkierrolla vastaan tuli useampi päiväretkiporukka ja polku on selkeästi leveämpää kuin Patvinpolulla. Reitti seurailee rantaa poiketen välillä mäntykankaille ja pienille harjuille. Saapuessamme Lapinniemen tulipaikalle ei siellä ollut muita, mutta saimme toisen telttakunnan seuraksemme iltanuotiolle.
Suomunkierrosta erkaantumisen jälkeen polku seurailee mönkijäuraa metsämaisemissa Nälmänjoen tulipaikalle. Pidimme siinä pienen tauon ja aloitimme viimeisen noin 3 kilometrin taipaleen Lahnalammen parkkipaikalle. Viimeiset kilometrit kuljetaan pitkoksia suon halki ja noustaan harjulle jossa on Lahnasuon lintulava.
Patvinsuon kansallispuisto on erinomainen viikonloppukohde ja päiväretkinä maastot sopivat hyvin kaikille omin jaloin käveleville, sillä maasto on helppokulkuista muutamaa heikkokuntoista pitkospuupätkää lukuunottamatta. Korkeuserojakaan ei ole mainittavasti kun kuljetaan soilla ja järvenrantaa mukaillen. Suosittelemme lämpimästi! 
