Saimme koiravahdit meille viettämään ”mökkijuhannusta” ja pääsimme itse melontareissuun. Koska juhannus ei tunnetusti ole paras aika matkustaa kovin pitkälle jos ei ole pakko, päädyimme tutustumaan meitä lähellä olevaan Ruokolahden melontareittiin. Juhannuksesta luvattiin tuulista, joten suunnitelma oli aloittaa Savonkaidan päästä ja edetä suojaisia pikkujärviä ja jokia pitkin kohti Saimaata ja todennäköisesti jättää puolivälin jälkeen alkavat isommat selät väliin.
Hieman lisätietoa reitistä löydät täältä
Reitistä ei ilmeisesti löydy mitään _järkevää_ karttaa, joten meidän ratkaisumme oli ostaa Ruokolahden kirjastosta kunnan haja-asutusalueen kartta, johon reitti on merkitty ja lisäksi tein reittisuunnitelman GPS-laitteeseen. Tuo haja-asutusalueen kartta on vähintäänkin suuripiirteinen ja navigointia haittaa että maa-alueissa ei ole käytännössä korkeuskäyriä tai alueen tyyppiä (kallio/metsä…) merkitseviä värejä lainkaan. Melontareitin sanallinen kuvaus täällä.
Pakkasimme siis kajakit Skodan katolle ja otimme koiravahdilta kyydin Savonkaita-järven päähän, Ruokolahti-Sulkava-tien varteen. Alkumatka taitetaan kapeaa Savonkaitaa pitkin kohti Ihalanjärveä ja sieltä matalaa jokea pitkin kohti Kemppilän myllyä. Myllyn kohdalla on noin 300 metriä pitkä kannettava osuus. Ihalanjärven päässä on joskus ollut laituri, mutta ranta on loiva joten rantautuminen onnistuu kohtuullisen kuivin jaloin ilman laituriakin.
Kajakkiin voi pakata vähän vapaammin tavaraa kuin rinkkaan, joten mukana oli sekä tuoreita munia että säilykkeitä ja tuoretta ruokatavaraa muutenkin. Juomavesi ja kylmäkallet tulivat kätevästi samassa kun pakastimme puolen litran pulloihin vettä mukaan ja otimme tarpeen mukaan niitä juotavaksi.
Aamulla tuuli yltyi ja Lieviskä oli pitkä tuulitunneli tuulen puhaltaessa järven suuntaisesti meitä vastaan. Edessä oli pitkä pätkä samaan suuntaan, sisältäen Muikunselän ylityksen. Kiertelimme mahdollisuuksien mukaan saarien takaa hieman tuulensuojassa ja pääsimme ihan mukavasti selän läpi ja hieman kapeammalle reitille, josta käännyimme kohti Kukonharjun kanavaa. Kanavan lähellä oli jonkin verran melko reipasta vauhtia ajavaa moottoriveneliikennettä, joten tarkkana sai olla katsomassa millaista aaltoa on tulossa. Keitimme lounaan vähän ennen kanavaa ja jatkoimme kohti Käyhkäätä ja Puumalantien alitusta.
Puumalantien alitettuamme tuuli alkoi olla aivan mahdoton. Kapeikoissa tuntui, että vaikka kuinka meloo niin matka ei etene kovaan vastatuuleen mitenkään. Reitti lähtisi myös levenemään piakkoin, joten päätimme etsiä sopivan yöpaikan ja samalla ilmoitimme että meidät voisi noutaa seuraavana aamupäivänä Puumalantien varresta pois, emme edes yritä pidemmälle kohti suurempia selkiä.
Löysimme mukava ja suojaisan yöpaikan ja herkuttelimme iltaruuaksi tortillapohjalle tehdyillä pitsoilla. Olipa hyvää! Meillä oli mukana foliopala kanneksi trangian paistinpannuun, jotta täytteet ja juustokin lämpenevät ennen kuin pohja käryää. Aivan huippueväs, ehdottomasti jatkoon myös rinkkareissuille, tosin kuivattujen täytteiden kera.
Kokonaisuudessaan melontamatkaa kertyi hieman reilu 50 kilometriä. Vähemmällä vastatuulella olisi varsinkin toisena päivänä ehtinyt pidemmällekin, mutta vastatuuleen puskeminen oli hidasta. Olimme tyytyväisiä kajakkien hallittavuuteen ja melontatuntumaan tuulessa ja aallokossa, ilman peräsintä meno olisi ollut varmasti vielä paljon nihkeämpää.
Reitti on ainakin tämän puolikkaan osalta todella kaunis, ja kohtuullisen suojaisana se sopii myös hieman tuulisempiin päiviin. Lieviskänjoelle yritämme päästä uudelleen ihailemaan syksyn värejä, joki teki meihin suuren vaikutuksen!