Liukulumikengät

Retkeily ja siperianhuskyt

Liukulumikengät

liukulumikengät

Lyhyet ja leveät sukset kiinteällä pohjakarvalla. Siinä liukulumikenkien perusolemus kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hassuja, kalliita pikkusuksia on ollut markkinoilla jo vuosia, mutta edelleen ne aiheuttavat säännöllisesti kysymyksiä, mitä niillä oikein voi tehdä.

Mihin ne sopivat?

Oma ohjeeni on, että liukulumikengillä voi ja kannattaa mennä sinne, mihin menisi tavallisillakin lumikengillä. Kovalla alustalla, kuten tiepohjalla ne eivät oikein toimi, sillä leveä suksi lingertää sivusuunnassa kanteista huolimatta, mutta eipä siellä tarvitse lumikenkiäkään. Sen sijaan puustoisella alueella ja pehmeässä lumessa ne ovat kätevät ja hauskat. Kiinteä karva takaa lähes seinäpidon, lyhyt mitta mahdollistaa liikkumisen metsässä pujotellen ja alamäessä pikkusukset voittavat lumikengät hauskuudessa 6-0, sillä siinä missä lumikengillä kävellään mäkeä alas, voi liukulumikengillä nauttia laskemisen riemusta. Ja kuten muidenkin suksien, myös liukulumikenkien kanssa käytetään sauvoja ja edetään kuten perinteistä hiihtäen.

liukulumikengät

Minulla on ollut 125 cm pitkät liukulumikengät käytössä nyt 4 kautta. Painavampi hiihtäjä voisi hyötyä pidemmän, reilut 140 cm pitkän suksen lisäkantavuudesta. Olen kiivennyt niillä tuntureille, hiihtänyt suolla ja kierrellyt metsäisiä reittejä. Käytän niitä päiväretkillä paljon useammin kuin tunturisuksiani. Liukulumikengissä on usein x-trace-side, johon käy normaali kenkä. Side sitoo jalan napakasti sukseen ja siteen koon muuttaminen erikokokoisille kengille on helppoa. Siirtyminen suksille ja pois on nopeaa ja lyhyet sukset on helppo kiinnittää reppuun siirtymien ajaksi. Myös monia monoja vaivaava kylmyys on vältettävissä kun kengät voi valita lämpötilan mukaan. Toki jämäkkä, varrellinen talvikenkä toimii parhaiten antaen jalalle ja nilkalle tukea.

Olen hiihtänyt pikkusuksilla sekä yksin että paljon myös vetävän koiran kanssa. Suksen kanttien kanssa täytyy varoa koiran jalkoja, ja alamäkiä varten vedon lopettava käsky on syytä olla hallussa jotta alas tullaan hallitusti. Karva ottaa sen verran vastaan, että koirakaan ei saa hiihtäjää ihan hurjaan vauhtiin. Itse hangessa hiihtäessä karvan jarruttavaa ominaisuutta ei juuri edes huomaa, alamäessä kyllä.

Liukulumikengät Saariselkä

Heikkoudet

Liukulumikenkä on suksena kompromissi. Kantavuus saadaan leveydestä, mutta samalla hiihdettävyys kovalla alustalla kärsii suksen luistellessa sivusuunnassa. Latupohjallakaan näillä ei viitsi kauaa hiihdellä samasta syystä. Suksissa on teräskantit, mutta siteen ja kengän yhdistelmällä ei saada sellaista jäykkyyttä, että laskiessa pääsisi juuri hyödyntämään kantteja. Pehmeässä lumessa laskeminen on hauskaa kun vauhti pysyy karvan ja irtolumen ansiosta hallinnassa, mutta kovassa ja jyrkässä rinteessä laskeminen on raskasta. Jyrkän ja kovan rinteen leikkaaminen poikittain vaatii jaloilta ja nilkoilta paljon. Eipä se toki ole herkkua millään muulla kuin kunnon laskettelusuksella ja -monolla.

Nousu Kiilopäälle

Kannattaako hankkia?

Liukulumikengät ovat hauskuutta ja helppoutta hakevan retkeilijän valinta. Suosittelen jokaista harkitsevaa kokeilemaan ennen ostopäätöstä, niitä vuokrataan todella monessa paikassa aina Luontokeskus Haltiasta hiihtokeskusten vuokrauspisteisiin ja Partioaitan pohjoisemmat myymälät lainaavat niitä testiin myymälästään.

Itse jostain syystä rinnastan fatbiken ja liukulumikenkien hankinnan, molemmissa on sama hauskuus-ulottovuus, vaikka samaan liikuntamuotoon on ehkä olemassa tehokkaampiakin välineitä. Paitsi että talvimaastopyöräilyssä fättis on kyllä ihan ykkönen. Mainittakoon, että meidän taloudesta löytyy siis sekä liukulumikengät että fatbike..

 

Olen käynyt liukulumikengillä mm:

Valtavaaralla Rukalla

Särkitunturilla Muoniossa

Saariselän liukulumikenkävinkit

Riisitunturilla Posiolla

Pyhäkerolla Pallaksen kupeessa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: