Matka jatkuu, ensimmäisen osan löydät täältä.
4. päivä Luirojärvi – Lankojärvi 19 km
Luirojärveltä lähdettiin pikkuhiljaa kiertämään takaisin kohti Kiilopäätä. Reitti alkoi edellispäivältä tutulla kahlaamolla, josta lähdettiin jatkamaan järven rantoja mukaillen kohti Vasanlyömäpäitä. Luirojärven ohitettuamme tulimme suolle, josta hieman reittiä hakien pääsi kuivin kengin läpi ja jatkamaan joen ja suvantojen reunustamaa reittiä tuntureiden väliin.
Koko päivä kuljettiin jokia seuraillen ja lounastauko pidettiin Palovangajoen tulipaikalla, jonka kyltissä on toinen nimi kuin kartassa (Palogava). Siitä reitti kääntyy hetkeksi kauemmas jokivarresta. Tämä päivä tuntui kovin pitkältä, vaikka maisemat olivat reitin parhaimmistoa ja matkalle osui hieno putous Padagovan tulipaikan jälkeen.
Rautuojan tulipaikan kohdalla on leveähkö kahlaamo. Siitä pääsi yli käärimällä lahkeet polveen asti, mutta leveydestä johtuen kylmä vesi tuntui jaloissa todella ikävältä. Minulla oli kahluita varten sandaalit, jotta kylmyydestä turtuvat jalkapohjat eivät rikkoudu mahdollisiin teräviin kiviin. Sandaalit muuten kuivuvat yllättävän hitaasti, joten erillisiä taukokenkiä olisi kannattanut kantaa mukana kun kahluita oli näinkin paljon.
Kahlaamon jälkeen kierretään Lankojärven niemen taakse tuvalle. Olimme perillä vasta illalla seitsemän aikaan ja pystytimme teltan tuvan taakse, laitoimme iltaruuan ja menimme nukkumaan.
5. päivä Lankojärvi – Luulampi noin 15 km
Lankojärveltä matka jatkui Rautuojan reunaa kohti Rautulampea. Oja ei ole kovin kummoinen, ja jossain vaiheessa huomasimme päätyneemme vähemmän kuljetulle polulle, joka nousi liian jyrkästi ylöspäin. Nopea pohdinta, käännytäänkö takaisin vai noustaanko lähimmälle huipulle navigoimaan, ja päädyimme kiipeämään tunturiin. Kunnon tunturin ylityksiä ei reitillä ollut aiemmin ja maasto oli helppokulkuista, joten lähdimme nousemaan ylöspäin.
Saimme nousta aivan huipulle asti ennen kuin puhelimeen löytyi kuuluvuutta niin paljon, että maastokartat latautuivat, ja totesimme olevamme Kutturapäillä. Oikeassa suunnassa siis, mutta olimme kääntyneet seuraamaan yhtä Rautuojaan laskevista haaroista itse ojan sijaan. Otimme suunnan kohti Kiilopään rinnettä pitkin laskevaa poroaitaa ja lähdimme laskeutumaan rinnettä alas kohti Raudunvakanojaa ja Luulammen tupaa. Keitimme nopean lounaan laskeutuessamme puurajan alle tuulensuojaan ja kuljimme loppumatkan jokivartta tuvalle. Luulammella on suuri päivätupa, jossa keittelimme tuuliselta säältä suojassa viimeisen iltaruuan. Illalla tuuli tyyntyi niin paljon, että saimme viimein koko matkan mukana kuljetetut lettutarpeet käytettyä ja paistoimme nuotioletut.
Viimeisenä aamuna keittelimme aamupalat ja pakkasimme keventyneet rinkat selkään. Otimme suorimman reitin kohti Kiilopäätä ja nautiskelimme viimeiset tunturimaisemat. Tällä reitillä alkoi ihmisiä tulla jo vastaankin, kun edelliset päivät olimme saaneet kulkea aivan omissa oloissamme ja kohdanneet muita kulkijoita lähinnä tulipaikoilla ja tuvilla. Hieno vaellus, riittävän hyvät ilmat ja ensimmäinen vaellus merkittyjen reittien ulkopuolella. Tällä reitillä täytyy osata lukea karttaa, sillä polkuja ja jokia risteilee alueella niin että eksyminen on aivan mahdollista.