Korona muutti meidänkin suunnitelmiamme ja heinäkuulle varattu häämatka Alpeille vaihtui kotimaanmatkailuun. Koska koiravahdillakin on myös omaa elämää, päätimme viedä hänen kesälomastaan vähemmän aikaa ja lyhensimme poissaoloamme aiotusta viikosta muutamaan päivään ja suuntasimme kajakit katolla kohti Saimaata ja Koloveden kansallispuistoa. Sääennuste aiheutti taas hieman jännitystä, mutta saimme nauttia kaiken vesilläoloajan hienosta säästä, sateen ropinaa kuunneltiin vain muutamaan kertaan lerin suojissa.
Etukäteen tiedossa oli, että telttapaikkoja on Kolovedellä melko vähän. Tieto piti tosiaankin paikkansa, teltan pystyttäminen suurimmassa osassa vierailemiamme telttailualueita johonkin muualle kuin valmiiksi tehdyille lavereille olisi vaatinut aikamoista etsintää. Rippumatto on hyvä idea ottaa mukaan, mukava yöpaikka ilman ylimääräistä säätöä on taattu.
Löydät tietoa Kolovedestä Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolta .
1. päivä: Käkövesi - Pitkäsaari
Olimme Käköveden parkkipaikalla puolilta päivin. Pakkasimme järkyttävän tavaramäärän, tai lähinnä ruoka- ja juomamäärän, kajakkeihin ja lähdimme hiekkarannalta liikkeelle. Koska kyseessä oli kuitenkin vaihtoehtoinen häämatkamme, panostimme ruoka- ja juomahuoltoon juhlallisen aiheen mukaisesti. Myös päivämatkat oli suunniteltu leppoisiksi, tarkoitus oli nauttia kesästä ja vesillä olosta ennemmin kuin ahnehtia kilometrejä.
Ensimmäinen asia mihin kiinnitimme huomiota lähtömme jälkeen oli erittäin kirkas vesi, ja heti sen jälkeen nostimme katseemme kansallispuiston vesialuetta rajaaviin näyttäviin kallioihin. Kolovesi on nimensä mukaisesti pieniä vesistöjä, joten alueella on mukava meloa hieman kovemmallakin tuulella ja ranta on aina lähellä.
Lähdimme kiertämään Vaajasalon itäpuolta kohti Kirkkorantaa. Pysähdyimme siihen lounaalle ja totesimme paikan olevan suosittu heinäkuisena sunnuntaina. Kirkkorannassa on kanoottivuokraamo ja kalustoa näyttikin olevan liikkeellä runsaasti ja perheitä tuli ja lähti päiväretkille. Keitimme lounaan ja lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Ukonvuoren kalliomaalauksia.
Kävimme katsomassa Ukonvuorta vesiltä käsin. Kalliomaalausten edustalla on laituri, mutta emme malttaneet nousta maihin. Kalliot ovat jo pelkästään vaikuttavat korkeine seinämineen joissa näkyvät jään jättämät jäljet.
Olin katsonut kartasta valmiiksi muutaman kohdan joista olisi mahdollisuus poiketa hieman ”valtaväylältä”, mutta en ollut aivan varma niiden kulkukelpoisuudesta. Ison Kampukkaniemen kohdalla oli ensimmäinen. Kävi selväksi, että siinä on maakannas, mutta moni muukin oli halunnut valita kanssamme saman reitin ja rannassa oli hyvä rantautumispaikka ja selkeä polku kannaksen yli. Nostimme kajakit kannaksen toiselle puolen ja jatkoimme matkaa hieman sisempänä puistossa hetken matkaa.
Suunnitelma oli meloa ensimmäiseksi yöksi Pitkäsaareen, jossa kartan mukaan oli kaksi telttailualuetta. Se on kuitenkin puiston telttailualueista ainoa, jonne saa tulla moottoriveneellä joten mietimme hieman etukäteen sen ruuhkaisuutta. Saapuessamme molemmilla telttailualueilla oli vain yksi telttakunta, joten asetuimme saaren laiturittomaan päähän. Molemmissa päissä saarta oli tulipaikka ja telttalavereita, huussi oli keskellä saarta.
Aamulla laskeskelimme saaressa olevan lisäksemme muutama telttakunta joista yksi oli tullut moottoriveneellä ja saaren toiselle puolen oli ankkuroinut retkivene.
2. päivä: Pitkäsaari- Loikanniemi - Pyylinoja
Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää toisena päivänä Pitkäsaaresta Joutenveden kautta Oravista tulevalle reitille ja sitä pitkin Pyylinojalle yöksi. Sääennuste lupasi kuitenkin ukkoskuuroja koko päiväksi, joten emme viitsineet ottaa riskiä aikataulujen venymisestä ukkoskuurojen ohimenoa odotellen ja suunnitelimme vaihtoehtoisen reitin.
Päätimme lähteä katsomaan ensin läheiset Vierunvuoren kalliomaalaukset ja sen jälkeen tarkastamaan pystyisikö Loikansaaren kiertämään, lähinnä kysymysmerkki oli läpipääsy takaisin puiston vesille alle merkityn saaren jommalta kummalta puolin. Ainakaan näin rehevään aikaan heinäkuussa emme löytäneet järkevää reittiä läpi. Saareen vievän tien ali pääsee hyvin, mutta sitä seuraava pieni oja on kasvanut umpeen. Kansallispuiston ja saaren rajallakin menee pieni oja, mutta sekään maasto ei houkutellut kokeilemaan paljonko punkkeja heinikosta saa mukaan. Käännyimme siis ympäri ja meloimme samaa reittiä takaisin Koukunniemen kärkeen, mistä käännyimme kohti etelää ja Pyylinojaa.
Pyylinojalle saapuessamme siellä ei ollut muita. Vedimme kajakit maihin ja valitsimme kahdesta telttalaverista mieluisamman. Olimme juuri saaneet teltan pystyyn kun paikalle meloi toinenkin pariskunta. Enempää yöpyjiä ei enää tullutkaan, aamulla saapui perhe kävellen Pyylinpolkua pitkin. Polun varrella on myös Iso-Pyylin rannalla oleva autiotupa ja sauna. Lisätietoa Heinäveden kunnan sivulla.
Pyylinojalla on ollut ilmeisesti noin 2017 asti myös laavu, joka jäljistä päätellen on palanut. Tai ainakaan laavua ei enää ole.
3. päivä: Pyylinoja - Vaajasalo
Kolmas päivä oli leppoisa ja lyhyt, joten emme pitäneet mitään kiirettä aamutoimissamme. Saatuamme tavarat kasaan lähdimme melomaan Mäntysalon viertä kohti Syväniemeä. Edessä näkyi mustia pilviä ja tuulikin yltyi ajoittain, mutta emme taaskaan saaneet pisaraakaan sadetta päällemme. Pidimme lounastauon syväniemessä ja lounaan aikaan pahimmat tuulenpuuskatkin rauhoittuivat.
Tällekin päivälle oli pieni kysymysmerkki reittivalinnan suhteen: luin etukäteen, että Metsoselältä Ukonlahteen vievä joki/oja ei olisi matalan veden aikaan melottavissa. Toki sen ollessa kuiva olisi päivämatkamme tällä kertaa vain lyhentynyt. Lähestyessämme joen suuta tuli meitä vastaan kaksi melojaa, jotka kertoivat väylästä pääsevän hyvin läpi. Hieman joutuisi antamaan käsillä vauhtia pohjasta, mutta kajakista ei ollut tarvinnut nousta.
Ja hyvinhän siitä pääsi vähän melalla ja käsillä pohjasta vauhtia antaen.
Joki toi meidät aivan Ukonlahden päähän ja lähdimme hienoja kivimuodostelmia ihailuamme melomaan taas kohti Ukonvuoren kalliomaalauksia.
Tällä kertaa väkeä olikin vesillä enemmänkin ja näimme toistakymmentä kanoottia ja kajakkia liikkeellä. Ohitimme Kirkkorannan pysähtymättä ja jatkoimme matkaa kohti Vaajasalon telttailualuetta. Väen määrä mietitytti, mutta olimme yllättyneitä että Vaajasalossa ei ollut saapuessamme lisäksemme kuin yksi telttakunta. Emme nousseet laiturista ylös vaan löysimme saaren vastapuolelta hyvän paikan josta sai kajakit ylös ja aivan telttalaverin viereen. Asettuessamme alkoi väkeä valua paikalle ja muutaman tunnin sisällä koossa olikin varsinainen leirikeskus. Se hyvä puoli paikassa on, että tasaista maata on hieman enemmän kuin aiemmin vierailemillamme paikoilla ja varsinkin itse seisoville teltoille ja riippumattoilijoille on varsin näyttäviä yöpymispaikkoja kallion päällä.
Aamulla pakkailimme melko vauhdikkaasti ja keitimme aamukahvit, jonka jälkeen olikin edessä enää puolen tunnin melonta Käkövedelle ja tavaroiden pakkaaminen autoon.
Rauhallista yöpaikkaa etsiville suosittelemme leiriytymistä mahdollisimman kauas Kirkkorannasta. Kolovesi voisi olla hieno ja rauhallisempi kohde myös kauden alussa tai lopussa, alueella on varmasti hienot syksyn värit.