oravareitti

Juva-Sulkava Oravareitti

Saimme koiravahdit pariksi päiväksi toukokuun puolivälissä ja pakkasimme kajakit auton katolle suuntana naapurimaakunta Etelä-Savo. Alkuperäinen suunnitelma oli meloa 57 kilometrin mittainen Oravareitti Juvalta Sulkavalle kolmessa päivässä rennosti edeten ja telttaillen, mutta sääennusteen näyttäessä koleaa ja vesisadetta päivitimme suunnitelman kahteen päivään ja yön viettoon mökissä Oravanpesillä reitin puolivälissä. 

Löydät lisätietoa reitista Oravareitin sivulta sekä facebook-sivulta

Reitistä on painettu, vedenkestävä kartta.

oravareitti karttataulu

Reitillä on vaihtelevasti järviä ja jokia. Parhaiten se on melottavissa alkukesällä kun vesi on loppukesää ylempänä.

Meillä ei ollut aiempaa kokemusta koskista kajakeilla, mutta pärjäsimme mukavasti. Muutama kivikontakti tuli, mutta pystyssä pysyttiin ja useimmat varsinkin loppupään vauhdikkaammista koskista olisi voinut mieluusti laskea uudelleenkin. 

1. päivä: Juva camping - Oravanpesät 27 km

Aloitimme melonnan Juva campingin rannasta. Vesille lähdetään hiekkarannalta ja reitti alkaa reilun 8 km järvipätkällä Jukajärveä pitkin. Lähtöpäivämme ei ollut erityisen tuulinen, mutta aallokko oli silti paikoin järviolosuhteissa aika kovaa. Lisäjännitystä toi järven yllä pyörteenä lentänyt tuhansien hanhien parvi, mutta emme jääneet sentään parven sekaan. Järven päässä on ensimmäinen taukopaikka Haravaniemi, jonka ohitimme pysähtymättä. Jukajärvi on mahdollista jättää väliin ja aloittaa melonta Polvijoen kantopaikalta tai Toivion taukopaikalta. 

kantopaikka1

Polvijoen kantopaikalta laskeudutaan suoraan virtaan ja edessä on esimmäinen pieni koski. Siitä matka jatkui  jokea pitkin kaatuneiden puiden välissä pujotellen. Reitti on raivattu, mutta jätetään mahdollisimman luonnontilaiseksi eli runkoja ei viedä pois vaan katkotaan niiden lomaan kulkuväylä. 

Oravareitti tarjosi monipuolisesti jokimelontaa: kapeita jokia, leveitä rauhallisesti virtaavia osuuksia ja koskia. Suurimman osan ajasta reitti kulkee hyvin erämaisena, asutusta ja mökkejä on vain pienellä osalla matkaa eikä edes liikenteen ääniä juuri kuulu. 

jokimaisemaa

Polvijoelta matka jatkuu Riemiöjärvelle, jonka rannalla on myös Riemiön taukopaikka. Paikalla ei ole sääsuojaa ja tietenkin päivän runsain sade osui lounastaukomme ajaksi. Keitimme siis lohipastan puuliiterin suojissa. Kun lounas oli saatu syötyä ja astiat pestyä alkoi sadekin tauota ja matka jatkui Sourujärvelle ja kohti ensimmäistä karttaan merkittyä koskea. 

Voikoski oli kuvauksensa mukaisesti helppo laskea suoraa linjaa pitkin. Voilammen päästä löysimme melojia ohjaavat liikennemerkit: ohjaus oikealle, mistä pääsee myös Sourun taukopaikalle ja vasemmalle ajokielto korkean veden aikaan. Meloimme oikealta kiertäen ohi taukopaikan ja kohti kanavaa. Kanavasta on lyhyt kanto kohti Viitakoskea jonka kohdalla ei ole laituria maihin nousemiseksi tai melko vuolaana virtaavaan jokeen lähtöön. Kanootilla lähtö menee varmastikin aika sujuvasti, mutta kajakin kanssa teimme varmuudeksi liukulähdöt rantapenkalta. Juho lähti ensin, jäi kiinni kiville ja kääntyi poikittain (pääsi tästä kuitenkin matkaan) ja itse totesin vetäväni omaa kajakkiani vielä pikkupätkän alaspäin ennen kyytiin nousemista. Valitsemastani paikasta pääsi varsin mukavasti liukumaan jokeen. 

Viitakoski (ohitetaan kantamalla)

Karijokea pitkin matka taittui mukavasti kohti Kaitajärveä ja Oravanpesiä. Oravanpesien laituriin noustessamme oli melontaan kulunut aikaa noin 5,5 tuntia ja lounastauko päälle. Varsin mukava melontapäivä. Sää oli koleankostea, joten sauna teki hyvää. Ruuan jälkeen ei unta tarvinnut paljon odotella. 

2. päivä: Oravanpesät - Sulkava 30 km

Toiselle melontapäivälle oli luvattu parempaa ilmaa ja aamusta asti sää olikin huomattavasti edellistä päivää kirkkaampi. Teimme aamupalan, tiskasimme ja pakkasimme yöpymistarvikkeet autoon ja päivän aikana tarvittavat tavarat kuivasäkkeihin. Auton siirto Juvalta yöpymispaikalle ja siitä seuraavana päivänä eteenpäin Sulkavalle mahdollisti melomisen kevyillä kajakeilla pääosan tavaroista kulkiessa auton kyydissä. 

Aamu alkoi reippaasti koskella. Kissakoski vaati ennen varsinaisen kosken alkua tiukan mutkan oikealle vasemman haaran ollessa kaatuneen puun tukkima. Muutamalla taaksepäinvedolla keula kääntyi oikeaan suuntaan ja matka jatkui. Kosken jälkeen melottiin Kyrsyänjärven halki kohti Kyrsyänjokea. Tässä koskessa jäin kaksi kertaa kivelle kiinni, mutta onnistuin pysymään pysyssä ja keula menosuuntaan ja tökkimään itseni liikkeelle. Paremmalla reitinvalinnalla pääsi kyllä ilman kivikontaktejakin, kuten edellä laskenut Juho osoitti. 

Kyrsyänjoen jälkeen melotaan Hattulaista kohti Rasakanjokea ja käydään melkeinpä mökin pihamaalla kääntymässä kohti Tikanjokea. Pihatöissä ollut herra toivotteli välttämään eskimokäännöksiä koskessa. Tikanjoen koski oli minusta ehkä hankalin reitillä olleista. Onnistuin taas jäämään kivelle ja lisäksi ainakin omalla linjallani oli runsaasti aivan pinnan tuntumassa olevia kiviä, joita oli hankala havaita laskiessa ennenkuin ne olivat aivan keulan edessä. Alas päästiiin kuitenkin tästäkin ehjin nahoin ja uimatta. 

 

Tikanjoen jälkeen vuorossa oli leppoisaa melontaa jokia ja järviä vuorotellen. Lounastauon pidimme Partalan taukopaikalla. Lounaan jälkeen olivat vuorossa ennakkotiedoiltaan vauhdikkaimmat kosket, joista ensimmäinen heti Lohnanjärven päässä oleva Lohnankoski. Koskissa oli vettä hyvin, joten ne olivat vauhdikkaita ja virta vei kajakkia mukavasti hyvällä linjalla alaspäin. Myllylammen päässä oli aika rantautua tutkimaan Kuhakoskea, joka oli ennakkotiedoissa haastavin reitin koskista.

kuhankoski
kuhankoski

Olin edellisten koskikokemusteni perusteella melko varma, että kiertäisin Kuhakosken laskematta sitä. Tutustuttuamme kantopaikkaan ja mahdolliseen lähtöpaikkaan kosken ensimmäisen osan alla, tulin kuitenkin siihen tulokseen että laskeminen olisi helpompi vaihtoehto kuin yrittää kiviltä vauhdikkaaseen virtaan kajakin kanssa. Kanootilla tämäkin on toki helpompaa. 

Soitin vielä varmistussoiton suositellun keskimmäisen laskuväylän kivettömyydestä ja eipä siinä muu auttanut kuin laskea kajakit veteen ja suunnata koskeen. Juho laski ensin ja näytti suoriutuvan laskustaan vaivattomasti. Ja vaikka ei olisi suoriutunutkaan, en olisi päässyt virrasta enää takaisin rantaankaan. Lasku sujui hyvin, virta vei uomassa mukavasti ja pienellä tasaisella osuudella ennen toista pudotusta ehti katsoa laskulinjan valmiiksi. Heti kosken alla olisin ollut valmis laskemaan sen uudelleen. 

Kuhakoskelta matka jatkui taas järviä ja jokia vuorotellen kohti Sulkavaa. Ennen Sulkavaa oli vielä yksi koski, johon edellisten onnistuneista laskuista rohkaistuneena menin jo ihan reippaasti sen isommin jännittämättä. 

Toisena päivänä melonta-aika oli viitisen tuntia plus lounastauko. Reitti oli niin hieno ja vaihteleva että heti perille Sulkavalle rantauduttuamme totesimme että tänne on päästävä uudelleen. Lämpimät suosittelut! 

Vähemmän meloneet tai perheen kanssa liikkuvat voivat myös meloa vain pätkiä reitistä ja tilata kuljetukset niiden välille.  

perilla sulkavalla
%d bloggaajaa tykkää tästä: