Koirien kanssa retkeily ja vaeltaminen on mukavaa ja tuo retkeilyyn ihan uusia puolia.
Koirien kanssa vaeltaessa kannattaa muistaa muutama asia, joiden opettaminen etukäteen koiralle tekee yhteisistä vaellusretkistä kaikille osapuolille mukavampia. Aikuinen keskikokoinen koirahan kantaa itse omat ruokansa ja tarvikkeensa, joten omaa rinkkaa koiran mukaan ottaminen ei juurikaan rasita. Alla sen sijaan muutamia muistettavia asioita ennen kuin lähtee patikoimaan koiran kera:
Koiran kanssa liikkuminen
Itse en ainakaan pysy rinkan ja vetävän koiran kanssa pystyssä. Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueella koiran täytyy olla sääntöjen mukaan kytkettynä, ja omat koirani ovat niin riistaviettisiä että päästän ne tavallisestikin irti vain aidatulle alueelle. Mieti siis, miten kuljet koirasi kanssa. Itse olen opettanut koirani kulkemaan poluilla takanani. Silloin ne eivät vedä minua nurin, kiusausta vetämiseen ei ole, eikä pelkoa siitä että koiran tassu jää vaelluskengän alle. Suosittelen! Ylämäissä ja tasaisella koirat saavat kulkea edellä joustavassa vetonarussa varsinkin ylämäissä auttaen. Y-mallinen rinkan etuosa mahdollistaa vetämisen myös koiralle mukavasti.
Taukopaikoilla käyttäytyminen
Useimmiten taukopaikoilla on kaikenlaista kivaa: jos siellä ei ole juuri muita retkeilijöitä, on joku todennäköisesti heittänyt lähistölle ruuantähteitä tai roskia joita olisi kiva penkoa. Ota siis mukaan köyttä tai vastaavaa jolla saat koiran kiinni sopivan matkan päähän nuotiosta ja muista ruokailijoista, ja opeta koira odottamaan omalla paikallaan ilman protestointia. Kaikki eivät pidä koirista, enkä minäkään pidä vieraista koirista jotka yrittävät varastaa tai kerjätä ruokani. Koiralle voi ottaa mukaan vaikka puruluun jos tuntuu ettei rauhoittuminen muuten onnistu.
Koiran ruoka ja tarvikkeet
Turkikas koira tarvitsee loppujen lopuksi melko vähän tavaraa mukaan parin-kolmen päivän kesäiselle retkelle. Ruokaa tietenkin sekä kupin mistä syödä ja juoda, hihnan ja pannan/valjaat/repun, köyden taukokiinnitystä varten, pyyhkeen, tassurasvaa, sidetarpeita sekä tossun/sukan jolla rikkoutuneen tassun saa suojattua. Lisäksi pidän yleensä itse mukana makuualustaa koirille jotta pääsevät kuivalle nukkumaan myös sadekeleillä. Ruokana meillä on kuivaruokaa jonka sekaan lisään kuivalihaa. Vesipullot koirille maaston mukaan, onko vettä saatavilla säännöllisesti vai ei.
Ilmojen kylmetessä pakataan mukaan takit, jotta koirienkin on mukava levätä eikä mahdollisesti kastunut turkki aiheuta kylmettymistä.
Koirien kanssa vaeltaminen on ainakin minun tapauksessani hieman hitaampaa kuin ilman koria; aina on joku hihna solmussa, korvan takaa kutittaa ja koirien tarkkaileminen vie hieman huomiota omasta kävelemisestä. Mutta on ihanaa saada koirat mukaan ja nähdä niiden into kun ne lähtevät reppuineen hännät pystyssä matkaan, ja huomata miten ne jaksavat pitkän vaelluspäivän virkeinä näyttämättä juuri merkkiäkään väsymyksestä. Koirat tuovat tarkkojen aistiensa ansiosta myös turvallisuuden tunnetta; monet metsäneläimet olisivat jääneet huomaamatta elleivät koirat olisi niitä osoittaneet.
Kuten monesti todettua, jos ihminen ja koira lähtevät ns. kylmiltään vaeltamaan eikä koiralle ole pakattu sen kuntoon suhteutettuna ylivoimaista kantamusta, on se ihminen jolle tulee ensin väsy ja hätä. Koira kynsillä varustetulla nelivedollaan liikkuu kuitenkin ihmiseen verrattuna todella ketterästi maastossa.