Talvi kiusoittelee tänä(kin) vuonna: lunta on jonkin verran, mutta ei riittävästi hiihtämiseen tai valjakointiin. Onneksi on sentään valkeaa. Olen käynyt tasaisin väliajoin kurkkimassa ikkunasta, josko Etelä-Suomeen luvattu lumimyräkkä olisi jo ehtinyt tänne asti. Ei näy vieläkään. Tilauksessa olisi vähintään 10 cm lunta, niin saataisiin ladut kuntoon.
Olen seuraillut Tuusulanjärven jäätilannetta, ja kun jo 6.1. oli jään paksuudeksi mitattu 10 cm ja kävelijöitä ja hiihtäjiä oli ollut jäällä ajattelin lumen puutteessa lähteä koirien kanssa jäälle hiihtämään. Rannassa näkymä olikin hyvä, lunta oli jäällä aivan ohuelti mutta vettä ei näkynyt vaikka pari päivää sitten oli plussakeli.
Ehdimme edetä vain muutaman sata metriä kun ehdin tajuta, että suksien alla ritisee. Silmänräpäyksessä tajusin tipahtavani ohuen jään läpi veteen. Onneksi vain nilkkoja myöten. Jäälle oli siis noussut vettä suojasäällä, mutta sen päälle oli ehtinyt jäätyä ohut jääkerros jonka alle vesi jäi piiloon. Paikalle sattunut retkiluistelija kertoi itselleen käyneen samoin. Sen verran äkkisältään vauhti pysähtyi, että tipahdin polvilleni jääveteen. Seurauksena märät vaatteet ja komea mustelma polveen. Tärkeintä on kuitenkin, ettei kaulassa roikkuneille jäänaskaleille tullut käyttöä. Hiihtoretki jäi lyhyeksi ja muistutti kyllä tehokkaasti varovaisuudesta jäällä liikkuessa. Onhan sekin lauantaitekemistä ajaa puoli tuntia suuntaansa konttaamaan jäävedessä.. No, aina ei voi voittaa.
Kotona kuivaa päälle ja koirat tassujaan kuivaamaan, ja illemmalla käytiin vielä miehen ja koirien kanssa hökkäilemässä muutaman kilometrin lenkki kun hiihto jäi niin torsoksi. Anna nyt tulla sitä lunta jotta päästään kuivalle maalle hiihtämään…
Edit. Ilmeisesti muutama retkiluistelija oli joutunut lääkäriin asti paikkauttamaan jäänreunan aiheuttamia vammoja. Ne vesialtaat on hyvin piilossa, suosittelen varovaisuutta.