Olen tarkoituksella vältellyt Karhunkierrosta peläten sen olevan ruuhkainen vaelluskohde. Mielenkiinto kuitenkin voitti ja päätimme suunnata pahimman ruuhka-ajan jälkeen kohti Kuusamoa. Tarkoitus oli lähteä liikkeelle Kiutakönkään luontokeskukselta ja kävellä Karhunkierrosta pitkin Rukalle.
Yleensä reissumme ovat sujuneet ilman kummempia kommelluksia, mutta tälle reissulle niitä sattuikin sitten koko rahan edestä. Lähdimme liikkeelle heti viiden jälkeen aamulla, ja matka etenikin mukavasti Heinolaan asti. Heinolaa ohittaessamme tajusin, että vaelluskenkäni ovat edelleen kotimme eteisessä. Kengät ovat lähestulkoon ainoa asia, jota ei voi ostaa matkalta uutena, joten ei auttanut kuin kääntää auto ympäri ja palata Hyvinkäälle. Lopulta uusi startti otettiin klo 7 jälkeen.
Matka sujui mukavasti, ja saavuimme Rukalle viiden jälkeen. Kokosimme tavarat kasaan ja hyppäsimme taksiin kohti Kiutaköngästä. Pääsimme maastoon puoli seitsemän aikaan. Ilta oli kirkas ja ihailimme nousevaa kuuta kävellessämme harjua pitkin kohti Ansakämppää. Ensimmäistä kertaa vaelluksillamme kuljimme reilun tunnin pimeässä. Onneksi minulla on hyvä, valjakkokäyttöön hankittu otsalamppu jonka valossa on hyvä kulkea.
Saavuimme Ansakämpälle, jossa oli myös juuri saapunut kolmen naisen porukka. Koirat toivotettiin tervetulleiksi, joten asetuimme suureen ja siistiin kämppään yöksi. Kaminalla tupa lämpeni mukavaksi ja aamullakin tarkeni vielä ilman takkia.
Toiselle päivälle oli luvattu taas myrskyä, minulla ei ole ollut tämän syksyn reissuilla kovin hyvää tuuria säiden suhteen. Tavoite oli edetä Jussinkämpälle lounaalle ja siitä noin 5 kilometrin päässä olevalle kodalle yöksi. Pääsimmekin suunnilleen kuivina lounastauolle, jonka aikana vettä alkoi vihmoa enemmän. Kiitollisina totesimme kodalle olevan matkaa vain ennakoidut 5 kilometria. Matkalla saatiin niskaamme myös räntää.
Kota olikin varsinainen savupirtti, mutta saimme sen kohtuullisen lämpimäksi ja vietimme siellä pitkän illan sadetta pitäen. Koirakaverin tassu oli äitynyt vaelluspäivän aikana kipeäksi, ja jännitimme, miten seuraavan päivän vaellus mahtaa sujua.
Aamulla matka jatkui kohti Pienen Karhunkierroksen maisemia, lounaspaikaksi oli suunniteltu Siilastupaa ja yöpaikaksi Porontimajoen kämppää Juumasta Rukalle päin. Tupsahdus Pienelle Karhunkierrokselle oli aikamoinen shokki. Väkeä oli huimasti, vaikka paras ruskasesonki olikin jo takana. Lounastauko Siilastuvalla sujui väenpaljouden keskellä. Lähtiessämme jatkamaan kohti Porontiemajokea havaitsimme koiran taas ontuvan. Edellispäivänä kävely oli niin hankalaa, ettemme uskaltaneet ottaa riskiä ja päätimme lyhentää reittiä ja jäädä Siilastuvalle yöksi. Nautimme kauniista illasta ja hienoista maisemista ja yövyimme tuvalla viiden muun kulkijan kanssa.
Sunnuntaina suuntasimme Pientä Karhunkierrosta pitkin Juuman parkkipaikalle ja taksilla kohti Rukaa. Onhan Pieni Karhunkierros koskineen kyllä hieno! Sateisena aamupäivänä ei väkeä ollut lainkaan edellispäivän veroisesti ja saimme nauttia maisemista rauhassa. Rukalle päästyämme rentouduimme yhden yön mökissä ennen kotimatkaa.
Karhunkierroskin vaatii vielä uuden käynnin jotta saamme koko reitin kierrettyä.